Olen itse ollut joitakin vuosia sitten vuokrafirman kautta töissä. Nyt kun tarkistan näkyy kyseinen Personnel vieläkin olevan toiminnassa. Sivuilla voi käydä osoitteessa http://www.pib.fi/ . Nopeudesta ei ainakaan silloin voinut moittia. Sain työtä seuraavana päivänä yhteydenotosta. Huonoa oli oikeastaan se, ettei palkkaa saanut oikeaa summaa oikeaan aikaan. Selityksiä toki riitti, mutta ne eivät minua kiinnostaneet. Useamman kerran piti soitella saataviensa perään ja kysellä milloin keneltäkin missä euroni ovat. Lopulta ne aina sain. Eihän työnteon pitäisi semmoista olla. Taitaa laissakin olla, että palkka on maksettava asiallisesti ja ajallaan.

Työpaikassani tuolloin oli useita ihmisiä, eikä kukaan halunnut olla pienellä palkalla huonossa työssä. Vuokratyöntekijöitä tuli ja meni, työnantajaa ei voinut vähempää kiinnostaa kuka tekee mitäkin. Tulospalkkiot jaettiin toisen yksikön vakituisille työntekijöille, ynnä muuta hupaisaa.

Sittemmin vuosien aikana olen tavannut useita kymmeniä eri vuokrafirmoilla töissä olevia henkilöitä eri aloilla. En muista kenenkään kehuneen tuota työllistymisen muotoa. Jokainen haluaisi vakituisen työpaikan suoraan työnantajalta. Kuten totuus on, on vuokraihmisestä niin helppo päästä eroon, ettei monikaan yritys voi vastustaa kiusausta. Vuokrafirmojen kautta töissä olevat ovat “toisen luokan” työntekijöitä, joilla ei ole minkäänlaista sitoutumisen halua saati kovinkaan suurta työmotivaatiota. Enkä sitä suuresti ihmettelekään omien kokemusteni perusteella.

Jos maailma, tai edes Suomi olisi reilu paikka, ei vuokrafirmoja olisi. Niin yksinkertaista se on. Niiden ainoa tarkoitus on tahkota ihmisten kustannuksella rahaa. Toki se on joka yrityksen tarkoitus, mutta henkilöstövuokrauksessa sen turhuus ja häijyys pääsee hyvin esille.  Joku käytti joskus nimitystä v”älistävetofirma”. Itse onneksi pääsin eroon vuokratyöstä, toivottavasti lopullisesti.

Eilakaisla kiteyttää tahtomattaan todellisen teemansa osuvasti sivuillaan  http://www.eilakaisla.fi/henkilostovuokraus

“Riskittömyys: työntekijä voidaan tarvittaessa vaihtaa toiseen.”

Mietipä sitä, kun menet sinne vuokrafirmaan tarjoamaan itseäsi töihin.

http://www.hs.fi/artikkeli/Siirtomaavalta+Suomi/1135252882322

Matti tarvitsee lääkitystä. Ja pitkää terapiaa vääristyneiden käsitysten muuttamiseksi.

Joitakin päiviä sitten oli radiossa ohjelma nimeltä Suomi ei pysy puhtaana ilman maahanmuuttajia. Tuolla virkkeellä on tietysti masentava kaksoismerkityksensä, mutta antaa sen nyt olla. Ohjelmassa oli otettu esimerkiksi Kiinasta tuotu, kyllä nimenomaan tuotu, mies, joka opiskeli siivoojaksi jossain päin keski-Suomea. Ohjelmassa oli äänessä kolme naista ja tuo yksi kiinalainen mies. Viesti oli selvä: tänne tarvitaan halpatyövoimaa, koska työ ei kelpaa suomalaisille.

Väite aiheuttaa ihottumaa.  Työ kelpaa mainiosti. Sen todistaa jo Tampereen Ikeaan saapuneet yli 8000 työhakemusta. Radio-ohjelman toimittajilta vain unohtui mainita, ettei suomalaisille kelpaa nälkäpalkalla tehtävä työ ja sen takia kommunistidiktatuuri-Kiinasta ja muualta Aasiasta tuotetaan väkeä tänne. En edes halua tietää miten he elämäänsä täällä elävät.

Yksi tärkeä huomio ohjelmasta on, että miestä käytetään hyväksi muiden kaltaistensa kanssa. Ohjelman kiinalaisella oli omaopettaja sekä työssä että kieliopinnoissa. Mies oli oppinut sanomaan auttavasti sekä ´joo´ että ´en tiedä´. Todellinen tarkoitus on siis työllistää nuo opettajat kouluihin ja kielikursseille, joista monet ehkä ovat yksityisiä, rahaa tekeviä yrityksiä. Koulutuksen ensisijainen tehtävä vaikuttaisi nykyään olevan rahan tahkoaminen opinahjolle. Jos suomalaisille maksettaisiin siivouksesta asiallista palkkaa, olisi työhön varmasti tulijoita. Tunnen itse yhden siivoustatyötä tekevän ihmisen, joka on kiitollinen työstään ja arvostaa sitä itse. Rahallinen arvostus on juuri sitä luokkaa kuin sen oletetaankin aina olevan.

En tiedä, oliko kiinalaismies läsnä koko ohjelmanteon ajan, mutta hänestä puhuttiin kuin koiranpennusta. Kuinka hän on muun muassa “leikkisä”, “iloinen” ja “ystävällinen”. Ja kuinka häntä tullaan aina katsomaan iloisesti hymyillen. Minä voin pahoin.

Epäilyttää, että Suomessa on yhä isompi joukko ihmisiä, jotka tekevät maahanmuutosta bisnestä omiin ansaitsemistarkoituksiinsa. Työvoiman tuonnille ulkomailta ei kuulemma ole juuri mitään rajoitetta. Sillä saadaankin hyvin poljettua työn hintaa täällä ja pahimmillaan siirrymmekin sitten lähivuosikymmeninä kiinalaiseen yhteismajoitukseen työmaan lähelle parakiin.

Suomi pysyy puhtaana jos työstä maksetaan se korvaus, joka työstä kuuluu maksaa.

Ja minä otan lääkkeeni, kuten ennenkin.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kehitysyhteisty%C3%B6rahojen+v%C3%A4%C3%A4rink%C3%A4yt%C3%B6st%C3%A4+ehdollista+vankeutta/1135252326883

Kyllä tuossa viiden kuukauden ehdollisen tuomion verran on tienattu.

Ja minä menen huomennakin töihin.

Kiitos Vihreät, kiitos KEPA, kiitos.

http://www.aamulehti.fi/uutiset/talous/nyt-pirkanmaalla-taytettavana-280-tyopaikkaa/167083

Tiistaina kävin psykiatrin luona; aiheina alkoholi sekä epäluuloisuus. Psykiatri arvioi päänsäryn ja oksennuksen johtuneen alkoholin ja lääkkeiden vaikutuksesta, sekä siitä, etten ole vuoteen juonut oikeastaan kuin muutaman annoksen alkoholia, mikä tarkoittaisi, ett sietokykyni on lähes nollaantunut vuoden aikana ja tuo päihde vaikuttaa voimakkaasti. Siinä psykiatri lienee oikeassa.

Jatkan Cymbalta ja Peratsinin nappailua toistaiseksi. Yleisesti ottaen olo on ollut hyvä, mieli kohtalaisen myönteinen. Ainoastaan väsymys seuraa koko ajan mukana. Tapasin viime viikolla myös lääkärin, joka minut aikoinaan psykiatrille ohjasi. Juttelin hänen kanssaan jonkin verran myös näistä lääkitysasioista, vaikkakin pääaiheena oli kolesterolikontrolli.

Alkoholi on paha huume. En hallitse sen käyttöä. Jo yhden tai kahden annoksen jälkeen terävin ajattelu sumenee ja halu juoda lisää lähes tauotta voimistuu. Se on pelottava tunne. Taistelen alkoholia vastaan nyt joka päivä, koska mielihalu juoda tuli hyvin voimaakkaaksi uuden vuoden pikkutissuttelun jälkeen. Vanhoina aikoina olisin jo tässä vaiheessa vuotta juonut huoletta muutamat kännit ja kärsinyt seuraukset.

Nyt taistelu alkoholittomasta elämästä alkoi oman typeryyteni takia alusta.

Osa minusta epäilee aivan kaikkea. Epäilen siis osaltaan myös psyykelääkkeiden toimivuutta. Onko kyseessä vain lääkefirmojen loputon rahantavoittelu. Rahastahan tässä elämässä pitkälti on kysymys, raha on valtaa ja mahdollisuuksia. Se on lähes kaiken mitta.

On kuitenkin pakko hyväksyä, että lääkkeet toimivat. Ja vieläpä ilman huomattavampia sivuvaikutuksia.

Netin ihmeellisyyksiin kuuluu todellakin se, että jokainen voi sanoa sanottavansa. Aiempien lääkkeiden kohdalla jaksoin vielä lukea internetistä muiden kertomuksia siitä, miten lääkkeet ovat vaikuttaneet. Jossain vaiheessa totesin, että muiden nettitarinoilla ei tässä asiassa ole merkitystä. Oireita tuntuu olevan niin monia kuin kirjoittajiakin. Parhaimmilla suunnilleen kasvaa häntä ja osalla vaikutusta ei ole. Tottakai vaikutus on yksilöllinen, joten päätin, että kokeilen vaikutuksen tai sen olemattomuuden omalla kohdallani.

Heti ensimmäisenä iltana pillerin oton jälkeen alkoi pistää päähän. Se oli omituinen tunne, eikä sitä kestänyt kauan. Nyt on kolmas päivä enkä ole huomannut oikeastaan mitään. Tosin tänään päivällä paleli hetken aikaa aivan älyttömästi. Syynä voivat olla lääkkeet tai jokin muu.

Näin perjantai-iltaisin kavereina ovat tietokone, koira ja lasillinen vissyvettä. Tästä on hyvä ponnistaa uuteen viikonloppuun.  Pitäisi alkaa kirjoittamaan jotain, jota joku ehkä haluaisi lukea. Blogeja on miljoonia enkä edes odota, että näitä tekstejä kukaan lukisi. Mistähän kirjoittaisin? Keskustapuolueen mädännäisyydestä, Ahvenanmaan turhuudesta, turvapaikkaturistien tulvasta…. kyllähän aiheita olisi.

Ehkä huomenna asiat ovat kirkkaampina mielessä.

Eilisen istunnon lopputulos on seuraava: uusi lääkitys. Tällä kertaa kahden lääkkeen yhdistelmälääkitys. Osasin odottaa sitä. Kokeillaan, totesin. Menen tänään apteekkiin noutamaan uudet pillerit. Ahdistus on kasvanut jo kuukausia ja alan oireilemaan myös kognitiivisilla mittareilla. Muisti saattaa pätkiä, keskittymiskyky menee, hermostun herkästi. Ihmiset alkavat ärsyttää, tottakai. Ärtymys muuttuu vihaksi. Saatan vihata julkista liikennettä suunnattomasti hetken ajan, koska raitiovaunu meni juuri ja joudun odottamaan seuraavaa ainakin 20 minuuttia. Naurettavaa tietenkin, mutta tunne on todellinen. Luultavasti mielentila on samansuuntainen silloin kun viha purkautuu väkivaltana jossain nakkikioskilla aamuyöllä. Jälkeenpäin sitten todetaan, että päässä naksahti. Kuten tiedämme, ei päässä mikään naksahda. Ei siellä mitään kytkimiä ole, eikä ajastimia. Naksahtelua ennen on jo jotain mennyt pieleen ja syitä ei tarvitse miettiä, kun selittää noilla naksahteluilla omaa onnetonta tilaansa.

Elämme jaksamisen kulttuurissa. En voi missään sanoa olevani väsynyt tai aivan loppu. En voi työpaikalla kertoa käyttäväni kahta eri lääkettä ja käyväni psykiatrilla säännöllisesti. Ei sellaista ole tapana kertoa kenellekään, sillä se ei kannata. Mitä sillä hyötyisi.  Psykiatri sanoi olevansa huolissaan minusta. Puhuimme itsemurhasta. Tiedän monta ihmistä, jotka ovat tappaneet itsensä. Lupasin, etten tapa itseäni ainakaan kahden viikon aikana. Pidän lupaukseni miettimättä sen enempää miten omituinen lupaus se onkaan. En usko tässäkään tapauksessa aitoon välittämiseen toisesta ihmisestä. Olen lähes varma siitä, että ihmisen ei ole mitenkään mahdollista tietää miltä toisesta tuntuu.  En minä ainakaan sellaiseen kykene ja ympärillä olevat ihmisetkin tuntuvat olevan kiinnostuneita lähinnä omista asioistaan.

On mielenterveyden viikko, kuulemma. Ei sitä mistään huomaa. Ihmiset pelkäävät hulluutta enemmän kuin sikainfluenssaa tai ruttoa. Minäkin pelkään, olenhan ihminen.  Jos jossain jaettaisiin mielenterveyspiikkejä, voisi jono olla aika pitkä. Olen tässä elämässä oppinut sen, että ei ole olemassa vain terveitä ja sairaita. Lapsena luulin ja uskoin, että hullut ovat hulluja ja me terveet olemme terveitä,  eikä terveistä voi tulla hulluja. Aikuistumisen myötä nuo käsitykset karisivat. Ihminen on äärimmäisen monimutkainen kokonaisuus, eikä tiedekään luultavasti vielä ymmärrä kuin pienen siivun ihmisen monimutkaisuudesta. Tosin sekin on parempi kuin ei mitään.

Kategoria(t): Mielenterveys ]]> http://dystymia.wordpress.com/2009/11/18/mielenterveys-ja-itsemurha/feed/ 0 Dystymia